Ciao!
Taustoja voisin kertoa tässä vaiheessa lisää. Eli vuosi sitten Joulukuussa kun täytin 25 tajusin, että en halua olla enää se pienin, omituinen zombien näköinen tytteli, joka ei elä vaan keskittyy pyörittämään omaa arkeaan. Arki oli työtä 8tuntia ma-pe ja salilla n. 20 tuntia viikossa, ruokaa kerran päivässä. Se sisälsi kuivaa  vähän leipää, hedelmiä, vihanneksia ja jugurttia. Vuodessa olen muuttanut elämään paljon, ja se on muuttunut ainoastaan positiiviseen suuntaan. Syön nykyään kolmekertaa päivässä, listalla ei ole kiellettyja ruokia, syön pullaa, suklaata, jäätelöä, kanaa, kalaa, pastaa, perunaa, riisiä, juustoa yms... ahmimaan en ole päätynyt kertaakaan ja määrät ovat aina pieniä....sellaista "napostelua" naposteluksi ruokailuani kuvaili ravintoterapeutti joka luki ravinotpäoväkirjaani. Minun mittakaavassa syön paljon, koska se on paljon verrattuna vuoden takaiseen, mutta energiaa tulee silti per päivä noin 1100-1300....ja vaikka kuvittelin tällä lihovani....niin painan edelleen 31kg. Teen keskiraskasta työtä ja olen koko työpäivän jalkojen päällä, lisäksi en liiku muuten kun hyötyliikunnan puitteissa. Ravintoterapeuttini sanoi, että elimistöni toiminnot on palautunut ja syön sen juuri sen verran, että aineenvaihdunta ja elimet toimii...mutta energian kulutus on plus miinus nolla, niin että painolle ei tapahdu mitään. Pitäis nyt aluks saada se kalorimäärä sinne 1500. Yritän päästä pois kalorien ajattelusta ja siksi niitä en itse laske, ravintoterapeuttini on arvioinut ne.
Kauneusihanteeni ei ole laiha vaan terveen näköinen mieluummin vähän yli normaalipainon alarajan. Häpeän ja inhoan luisevaa olemustani ja tahto lihoa on suuri. Esteenä on hyvä olo....olen huono kestämään ähkyä ja koska mahalaukkuni on niin pieni minun on tosi vaikea lisätä määriä, myöskään kertojen määrän lisääminen tuntuu vaikealta kun en jaksa ajatella ruokaa koko ajan. Nyt kun syön kolmekertaa päivässä, minulle ei tule kiljuvaa nälkää ja pystyn hyvin keskittymään muihin juttuihin ja syöminen unohtuu usein. Nyt on vielä jotenkin tosi helppo syödä vain vähän kun ei ole itselläni mitään kiellettyjä ruokia ja en pelkää mitään ahmimiskohtauksia. Silloin kun elin sitä ympyrää liikunnan ja ruoan ympärillä, pelkäsin että jos vapautan syömisrutiineita niin homma lähtee käsistä ja etten enää hallitse käyttäytymistäni....Eipä käynytkään niin.

Nyt vaan haluaisin jo näyttää siltä mitä olen sisältä. Pään sisällä anorektiset ajatukset ovat pienentyneet olemattomiin. Ainoastaa häpen tätä ulkonäköäni ja inhoan näiden luiden törröttämistä....silti huomaan että on ihan hirveän iso prosessi saada yksikin lisäys päivittäiseen ruokailuun lisää, niin ettei se olisi vain yhden päivän juttu.

Terapeuttini sanoi, että olen vuodessa irtautunut jo niin monesta pakko-oireesta ja muuttanut ja laajentanut ruokailuani ja elämääni niin paljon, että minun pitäisi olla tyytyväinen siitä ja olla hermoilematta ja uskoa, että kehitys tuottaa tulosta. Hän sanoi, että nyt jos pidän muutosta yllä samaa rataa myös tulevan vuonna, voin hyvin jo ensi vuonna tähän aikaan olla normaalipainossa!

Uupunut olen, mutta haluan niin paljon vielä tältä elämältä!!!!