LIIKUNNASTA

Huomenta!!

Vaikeinta tässä vuoden aikana näis,sä elämäntapa muutoksissa, on ollut tämä liikunnan lopettaminen.
Arjen myötä liikun sisänsä kyllä varmaan paljonkin, mutta taas omassa mittakaavassa tuntuu, etten liiku juuri lainkaan. Vuosi sitten kävin salilla joka päivä 1-3tuntia päivässä, erilaisia jumppia, pumppia, tanssillisisa tunteja, step-aerobockia, spinningiä, samibicia...your name it!! Lisäksi kävin vielä lenkkeilemässä.

Liikunta ei ole minulle ollut ensisijaisesti kalorin kulutusta. Toki yhdessä vaiheessa se toi siihen lisä-arvoa.......Rupesin hallitsemaan sillä tunteita ja ahdistusta. Liikkuessa pystyin keskittymään vain siihen hetkeen, kaikki muu unohtui. Addiktiohan siitä seurasi!!

Nyt sitten uskoin vihdoin, kun mulle salilla yks luotto-ohjaaja tolkutti, että oikeesti mun on ihan turha nyt liikkua, ku se on pelkkää luiden heiluttelua. Se hoki ja hoki, että ei mun ole mitään järkeä yrittää kasvattaa kuntoa syömättömyydellä ja liikunnalla. Sitä oli tosi vaikea saada menemään tajuntaan. Tiesin, että se oli  oikeassa, mut itseään pitää jotenkin aina erilaisena kuin kaikki muut. Eikä nää omaa tilaansa.

Nyt sitten olen siinä pisteessä, että salikortti on katkolla ja pikkuhiljaa sain lenkkeilynkin lopetettua. Motivaatio tulee siitä, että tiedän haluavani jatkaa liikuntaaa kun terveys sen sallii. Pelottaa toki se, että jos selviän tästä helvetistä ja pääsen ihan "luvan" kanssa liikkumaan, että lähtee taas hanskasta ja olen taas samanlainen. Tän kymmenen vuoden taistelun jälkeen, mä tiedän, että jos mun pitää tehdä tämä prossesi toisen kerran elämässä...SITÄ EN TULE ENÄÄ JAKSAMAAN!
Tämä asettaa hirveet paineet onnistua nyt, kun tiedän että epäonnistumiselle ei ole varaa. Toki pienet takapakit vielä pääsee yli, mutta jos tästä pääsen terveiden kirjoille ja sen jälkeen romahdan uudestaan tänne....SIT SE ON SIINÄ!

Nyt häiritsee, kun olisi niin helppo syödä enemmän jos harrastaisin liikuntaa, mutta tiedän, että jos haluan saada tasapainon syömisen ja liikunnan välillä, se on vaan tehtävä niin päin, että paino ja mieli ensin ja vasta sitten. Fakta on kuitenkin se, että mun paino on edelleen se 31kg.

Kokemusta on siitäkin kun aloitin liian aikaisin. 2002 kesällä yritin parantua ja sain painoa lisää aika nopeasti ja sit heti aloitin uudestaan saman kuvion. Hurahdin jumppaan ja äkkiä samat rutiinit hiipivät arkeeni ja laihduin laihemmaksi kuin koskaan, seurauksena hirvittävä ahdistus ja masennus.

Samaa romahdusta en ikinä halua kokea uudestaan. Tää sairaus on kuin huume...sille kun antaa pikkusormen se oikeesti vie koko käden!!!