Loppiainen

Tämä kylmyys tuntuu kuolemalta! Kaikki anorektikot tietää, mitä on sisäinen kylmyys, joka ei helpota vaikka pukis kaiken mahdollisen päälle, ja sitä on 24/7!!
 Joskus kylvyssä saavutti hetkeks lämmön, mut se loppui ku seinään, sieltä noustessa!! Nyt kylmyys on tosin todellinen, ulkona on -15. Haa en ole itse sentään tätät palelemista aiheuttanut ;)

Nyt mua pelottaa toi lauantai. Mä olen siis asettanut itselleni punnituspäiväks sen. Jännittävää on se, että nyt mua pelottaa ETTEI SE OLE NOUSSUT tai vielä pahempaa LASKENUT! Kuvitelkaa, että näiden kymmenen vuoden jälkeen, joina olen ajatellut TÄYSIN PÄIN VASTOIN, olen nyt viimeisen vuoden ajan, ihan joka ikinen päivä toivonut vaaan näyttävän ENEMMÄN!!! Se ei ole ihan vähän sekään. Päätellä voi , että pään sisällä tämä taistelu on ainakin edistynyt!

Käytäntö onkin sitten asia erikseen. Edelleen saan syyllisyyttä ja tunnen häpeää syömisestä. Enkä puhu nyt ahmimisista vaan ihan minkä tahansa määrän/ruuan syömisestä. Syyllisyyttä on lisänny hirveesti se, että olen vähentänyt liikkumisen vaan arkiliikunnan puitteisiin. Tiedän kuitenkin sen, että nyt jos rupean taas käymään lenkillä...jään koukkuun ja BADA BING! Kierre on valmis ja pikkuhiljaa samat rutiinit palaavat...ja....
Aijon siis pysyä lujana ja TAISTELLA!!!!
Toisaalta saan aina onnistumisen tunteen, kun olen saanut nujerrettua syyllisyyden ja syötyä siitä huolimatta aamiaisen, lounaan, välipalan ja iltaruuan. Määrät ovat edelleen liian pienet, tiedän sen itsekkin. Mutta nyt on edettävä pienin askelin, kunhan ei vaan mene taaksepäin.

Nyt vaan toivotaan, että se Lauantain punnitus on enemmän ku 31kg.